397 pv Vaimona - Raskausajan kuvausta

Tänään saimme toteutettua kuvaukset ja saimme ikuistettua vauvamahani. Halusin ikuistaa raskausaikani siistimmin pukeutuneena. Maha-aikaan kun ei yhtään juhlia sattunut olemaan, joissa olisi pakostakin päätynyt linssiludeksi. Kaikki juhlat oli vietetty aikana, jolloin kukaan ei vielä tiennyt raskaudestani ja mahanikin oli vielä maltillisisesti kasvanut.

Ihana ystäväni suostui kuvaamaan minua. Muistelimme, kuinka teineinä hän oli ottanut poseerauskuvia minusta. Laukku oli ollut täynnä vaatteita ja rekvisiittaa, jota vaihdoimme kuvauspaikkojen mukaan. Eli samalla linjalla edelleen mentiin.
Kuvaaminen oli oikeasti vaikeaa, kuinka valo ja varjo toimivat, niin että mahakin näkyy kunnolla. Kuinkapäin ja miten minun tuli seistä että kaikki näyttäisi kuvissa hyvälle. Ja lisäksi naureskelimme, että olen ajoittanut raskauteni väärin, ympäristö kun on hyvin karu tällähetkellä. Sovimme, että parin viikon päästä yritämme uudestaan jos tilassani ei tapahdu muutosta. Jos vaikka pajunkissat olisivat kunnolla puhjenneet, saisimme ihania pääsiäiskuvia. Mutta kyllä nytkin ihania ja hyviä otoksia tuli monta! (Nyt näin sinitaivaan pois rajattuna kuvat ovat vähän hassuja, koska pelkkä keväinen karu maa jää näkyviin.) Ilmakin onneksi suosi meitä, sillä kevätaurinko porotti ja ja lämmitti kuvausten ajan. Empä olisi näin montaa kuvaa jaksanut seisoskellakkaan ulkona, ellei minulla olisi ollut lämmin.

Pakko kuitenkin tunnustaa, kuvausten jälkeen kun pääsi kotiin lepäämään, niin kyllä kolotti. Koko odotusaika on minulle ollut todella helppo. Pystyin tekemään töitä loppuun saakka, enkä sen ennemmin kolotellut, kun nyt töissä muutenkaan. Mutta kyllä sen nyt alkaa huomaamaan, että kroppaan kertynyt lisäpaino ja se, että aletaan olla jo niin lopuillaan raskaudessa alkaa vaatia veronsa.

Tämä viikko on muutenkin ollut tapahtumarikas raskauteni osalta, mutta kirjoitan siitä aiheesta vasta kun asioita on enemmän selvillä. Ei voi muuta sanoa kun jännittäviä loppurauskauden päivä eletään näillä hetkillä.