24 pv vaimona - Paikkakortit

Kutsuvieraat, veljet, siskot, kummin kaimat. Missä menee raja?
Minun perheeni järjestämiin juhliin on kutsuttu enemmän ystäviä kuin sukulaisia. Lähipiirini on koostunut hyvin värikkäistä persoonista ja sukulaissuhteet ovatkin jääneet ehkä niiden varjoon. Viimeisimmät järjestetyt juhlamme ovat kuitenkin koonneet lähes kaikki serkut kokoon ja siksi ajattelin nytkin panostaa sukulaissuhteisiin.

Entä sitten velvollisuus kutsua joku. Että mekin oltiin niiden häissä viime kesänä tai ei meitä kyllä kutsuttu niidenkään valmistujaisiin. Tämä liippaa nyt läheltä sitä mitä käsittelin jo aiemmassa kiitoskortti postauksessani. Voiko jostain asiasta vetää herneen nenään?
Minä en haluaisi, mutta en kyllä myöskään haluaisi, että kukaan kutsuttu tai kutsumatta jätetty niin tekee. Häät eivät nimittäin ole mikään halvin juhla järjestää. Jo kautta aikojen hääjuhlia on odotettu ja valmisteltu kauan. Kaksi sukua on liittynyt yhteen ja niitä on haluttu juhlia näyttävästi ja pitkällä kaavalla. Vieraita on tullut kaukaakin juhlimaan, syömään ja juomaan (ilmaiseksi).

Juhlakuvat : http://www.rousivisions.com/

Tuo sana ilmaiseksi aiheuttaakin harmaita hiuksia, se että järjestää pienet 60 hlö häät tai että järjestää satojen ihmisten häät on ihan eri lompakkouokkaa. Meillä nimittäin pikaisella rajauksella löytyy jo yli kuusikymmentä nimeä, ilman mahdollisia aveceja, lapsia tai muita liitännäisiä, joka nopeasti kasvattaa joukkoa vielä parillakymmenellä. Ja itse haluan ainakin, että häihini saa tulla kutsuttujeni avecit ja lapset.

Vertailupohjaksi voi ajatella tammikuussa järjestämiäni miehen syntymäpäiviä. Pelkästään ystäviä oli kutsuttuna juhliin reilu kolmisenkymmentä. Ja nyt kun juhlista on kulutut jo aikaa ja rahanmeno ei enää kirpaise, niin voin kertoa menoja. Järjestin siis juhlat työpaikkani rinnakkais baarissa. Siksi esimerkiksi vuokra oli alhaisempi, sain myös alennusta ruoka ja juomatuotteista. Eli jos olisin järjestänyt juhlat jossain muualla uskoisin kaikkien maksujen tuplaantuneen.

Juhlatilan vuokra: 75e
Alkudrinkit ja juomaliput: 650e
Pikkusuolaiset: 240e
Musiikki ja valokuvaus: 740e
Muu rekvisiitta: n.100e
Yht: n.1855e

Eli jos 30-40 henkilöön saamme tuhlattua rahaa melkeimpä kaksi tuhatta (kamalaa mun kuukauden palkka ei edes riitä!), kuinka käy kun henkilömäärä parhaassa (pahimmassa) tapauksessa kertaantuu kolmella?

Mutta saahan sitä jo haaveilla, ihanista ja onnistuneista häistä. Joten annetaan mopon karata käsistä ja mietitään jo pieniä yksityiskohtia, vaikka suuret linjat ovatkin vielä auki. Eli annan itselleni luvan miettiä juhlan istumajärjestystä.

 En ole koskaan perustanut määrätyistä paikoista juhlissa. Tietysti pääpöytiin voi osoittaa vanhempia, sukulaisia ja lähimpiä ystäviä istumaan, mutta muuten mielestäni jokaisella saisi olla valinnanvapaus kenen vieressä haluavat istua. Jokaisessa suvussa on riitansa, mutta meillä ei ole sellaista ongelmaa etteikö joku voisi istua jonkun vieressä, ilman sodan syttymistä. Lisäksi luotan vieraitteni aikuiseen käytökseen siinä, että he osaavat käyttäytyä juhlissamme.

Merkatut paikat haluan vanhemmillemme, sillä ajatuksena on lautastarjoiltu ruokailu, näin meille ja heille osataan tarjoilla ensimmäisenä.

Olen kyllä määritellyt mihin pöytäkuntiin kukakin kuuluu, mutta pöydässä jokainen saa valita mihin istahtaa.  Pienellä varauksella on vielä erikoisruokavalioiden omaavat henkilöt, heille ehkä istumapaikan merkitsen, jotta tarjoiljat löytävät kyselemättä oikeat henkilöt.

Mites teillä muilla, oletteko sitä mieltä että tarkat istumapaikat ovat paremmat ja takaavat onnistuneet juhlat vai haluatteko antaa juhlavieraiden istahtaa minne he haluavat?

23 pv vaimona - askartelun huumaa

Näin pääsiäisaskartelujen ohessa mielessä pyörii myös hääkoristelut. Rakastan kukkia ja haluaisin niitä olevan paljon juhlissamme. Mutta koska ajatuksena ei ole törsätä seuraavien vuosienkin palkkoja pitää ideoida. Siksi olenkin ajatellut tehdä itse kukkasia. Suodatinpussiruusuja on pyörinyt askartelupalstoilla, mutta ne eivät ole se mitä haluaisin.

Haluaisin tulppaaneja, kuten jo vihkikimpussani oli. Äitini epäili tulppaanikimppu ideaani. Minulla oli kuitenkin selvä visio päässäni millaisen siitä haluaisin. Kimpussa käytin neljä nippua, (valkoisia, vaaleanpunaisia ja tummemman punaisia) tavallisia ruokakaupasta ostettuja tulppaaneja (4e/nippu) Sidoin kimpun yhteen ikeasta ostamallani nauhalla (1e). Jotain sinistä edusti kimpussani roikkuva Nazar-amuletti, joka tarjuen mukaan suojaa pahalta silmältä (eli katseelta joka vahingoittaa ja voi jopa tappaa) Itse olin todella tyytväinen lopputulokseen ja siihen että osasin luoda kimpun aivan itse. 

Olin tehnyt myös juhlakahvipaikalle kranssin tulppaaneista. Alla käytin ikean ruostumaton teräsvatia (7e) ja kranssissa käytin nipun tulppaaneja (4e) Sidonnassa käytin ikeasta ostamaani lahjanauhaa (1e)

 

Mutta tosiaan tämänpäiväinen askarteluni oli yritys hyvä kymmenen. Löysin kreppipaperi-tulppaaninteko ohjeen. Itselläni ei kreppipaperia ja montaa muutakaan ohjeessa tarvittavaa tuotetta ollut, joten sovelsin. Ensimmäisistä kukkasista tuli hiukan kömpelöitä. Mutta kai harjoitus tekee mestarin, jos tuollaisia alkaa nyt kunnolla tekemään. Suodatinpussit kun vielä värjää niin kyllä siitä varmasti hyvä tulee. Kuinka muut oletteko askarrelleet juhliinne kukkakoristeita?

kuva täältä

Se millaisia koristuksia haluaisin ei ole ihan vielä muotoutunut. Minulla ei ole vielä sopivia lasimaljoja, mutta ajatuksen tasolla olisi ihanaa täyttää korkeat lasimalja tulppaaneilla. Muutamia ideakuvia olen pinterestistä löytänytkin. Kuten kuvista huomaa, en halua mitään riemunkirjavia tulppaaniasetelmia, vaan hillittyjä värejä.

kuva täältä

kuva täältä

Toinen mihin tulppaaneja haluaisin käyttää on portaikon kaiteiden koristelu.
Tylsään tilaan saisi nopeasti raikkautta ja ilmettä kukkakoristeilla. Tosin kauhea työ siinä olisi jos kaiteisiin aikoisi kukkakranssia kiinnittää. Siinä kun ei vedensaantia ole, niin se pitäisi toteuttaa juuri ennen juhlaa, ja silloinhan on monenmonta muutakin rästiasiaa tehtävänä. Vai voiko hyvällä suunnittelulla välttää lopun paniikin, uskoisin että minä en ainakaan sitä tule vättämään, vaikka kuinka hyvin suunnittelisin kaiken.

Maailmalla suurin trendi tällähetkellä on katosta roikkuvat kukkakoristeet. Nämä ovat todella näyttäviä. Mutta ehkä liian ylitsepursuavia hilttyyn suomalaiseen luonteeseemme. Vai onko jollain ollut prinsessahäät jossa kattokin on koristeltu kukkasin? Kuitenkin takaraivossa kutkuttaa ajatus jostain hillitystä vau efectistä. Siksi varmaan päätinkin näpertää paperikukkasia, ne kun olisi helppo kiinnittää vaikka mihin, ja ne eivät painaisi tai likaisi rakenteita. Mutta aika monta kukkasta saan näperrellä jos allaolevan kranssinkin toteuttaisi. No onhan tässä vielä vajaa vuosi aikaa!

kuva täältä

 

9 pv vaimona - Kiitoskortit

Kenelle niitä lähettää on päällimäinen kysymykseni.

Normaaleissa juhlissahan kaikille paikalle saapuneille, lahjan tai onnentoivotuksen lähettäneille vieraille kiitoskortti lähetetään. Meillä kun yllätysjuhliin osallistui vain kourallinen ihmisiä herää kysymys, mites ne kaikki muut, jotka olisi isompiin juhliin kutsuttu?
Päätin vetää linjan siihen, että kiitoskortin saavat kaikki ne, jotka meitä ovat huomioineet henkilökohtaisesti niin viestillä tai jonkun vieraan kautta. Kiitoksen saamiseen ei riittänyt nyt iloisen tapahtumakuvan peukutus facebookissa.
Entäs ne, joiden olisin odottanut meitä onnittelevan, mutta onnentoivotusta ei ole kuulunut. Vedänkö herneen nenään ja kasvatan välimatkaa vai tulenko vastaan ja lähetän kiitoskortin. Mutta mistä silloin kiitän? Onnittelematta jättämisestä?

Näitä ajatuksia miettiessäni pyörittelen käsissäni kiitoskortteja ja rustaan varmoihin tapauksiin nimet ja nakkaan postiin ensiviikolla. Muutama kortti saa vielä jäädä odottamaan kohtaloaan, josko joku nostaisi päänsä puskasta ja ymmärtäisi kohteliasuuksissaan onnitella.

Mutta onhan minulla tähän ongelmaan jonkinmoinen ratkaisu suunnitteilla. Olin kaukaa viisas ja tilasin heti (ifolorin talvikarnevaaleilta) kahdenlaisia kortteja. Perinteisiä kiitoskortteja heille, jotka olivat paikalla, tiesivät asiasta tai vilipittömästi onnittelivat asiasta heti kun kuulivat siitä. Ja toisenlaisia kortteja, jossa ei kiitosteksiä lue, näillä ilmoitan vielä tapahtuneesta heille jotka paikalla eivät olleet, mutta asiasta ovat jo saaneet tiedon kuluneella viikolla.

Näin minulle tulee hyvä mieli ja ehkä heillekkin, joiden postilaatikosta naamamme ilmestyvät kortin muodossa.

4 päivää vaimona

Takana on 4 päivää vaimo-elämää. Kaikki ovat kyselleet: "miltä nyt tuntuu ?". En ole muuta osannut vastata, kuin "ei miltään".
Elämähän ei ole millään tavalla muuttunut tuosta tahdon-sanasta. No- Tietysti jotkin asiat tulevat helpottumaan, kun papereita ei tarvitse avopuolisoina pyöritää. Mutta tosiasia on, että tähänkin päivään mennessä ollaan eletty kuin aviopari. Samat ilot ja surut, voitot ja tappiot on jaettu. Ja niin tullaan jakamaan jatkossakin.

Se miksi me mentiin naimisiin oli meille jotenkin selviö, hetki tuntui juuri oikealta, varattiin maistraatti "ruokatunnille" ja todistajien ja muutaman läsnäolian lämmössä sanoimme toisillemme tahdon. Yksinkertaista ja ihanaa.

Kaikki tätä päätöstämme eivät ole ymmärtäneet. Osa on pitänyt sitä kiirehtimisenä. Oma mielipide asiaan on se, että me on tallattu menemään eteenpäin koko yhdessäolomme aika omalla tyylillämme. Välillä olemme kiirehtineet pää kolmantena jalkana ja sitten taas toisissa hetkissä olemme maanneet sohvalla liikuttamattakaan eväämme. Tiukoissa paikoissa ystävyys punnitaan, ja onneksi lähipiiristämme löytyykin sydämellisiä ja onnestamme aidosti iloisia ihmisiä. Ja niitä ihmisiä elämän tuiskeissa tarvitaankin.

Vaikka menimmekin naimisiin hyvin pienen porukan läsnäollessa on ollut selvää se, että kutsuvierasmäärältään isommat juhlat tulisi myös järjestää. Mielestäni kaikkia ilon hetkiä on ihanaa juhlia lähipiirin, suvun ja ystävien kanssa. Viikon varoitusajalla näitä juhlia ei järjestetty vaan juhlista haaveilu sai muuttua suunnitteluksi, koska yllättäen olimmekin jo naimisissa.

Tämän blogin kirjoitus on pitänyt alkaa jo ajat sitten, mutta en koskaan halunnutkaan paljastaa ajatuksiani siitä, milloin menisin naimisiin. Näin ääneen sanottu ja kirjoitettu asia olisikin voinut muodostua paineeksi, että nyt on mentävä, kun tästä on jo puhuttu. Halusinkin säästää mietteet ja haaveet minun ja mieheni välisenä asiana.

Nyt kun naimisiinmenon paineesta ja jännityksestä on päästy, on ihanaa päästä suunnittelemaan ja ideoimaan ja lopulta järjestämään juhlia. Ja näin haluan blogin avulla jakaa riemuja ja takapakkeja juhlasuunnitteluista kirjoitusten ja kuvien avulla kaikken tuttujen ja tuntemattomien kanssa. 

Tervetuloa seuraamaan matkaani vaimona, joka haluaa järjestää mielestään täydelliset juhlat.