469 pv Vaimona - Kesäloma

Kesään kuuluu aurinko, mansikat ja muutama road trip.

Nämä kaikki toteutuivat viime viikonloppuna Kotkassa. Olimme saaneet kutsun ylioppilasjuhliin ja päätimmekin yöpyä Karhulassa, Karhulan Hovissa. Ihana miliö, ja vielä avaamaton majoituspaikka (yrittäjä vaihtunut) tarjosi meille parastaan sunnuntaina. Auringonpaiste heti aamutuimaan ja maukas aamupala pistivät päivän hyvin alkuun.

 Takaisintulo matkalla piipahdmme aurinkoisessa Porvoossa. Ai että tuntui kesälle! Kuhisevassa keskustassa, oli paljon porukkaa liikenteessä sunnuntaikävelyllä (helluntaista huolimatta) ja useat kahvilat ja putiikit olivat auki. Vierailimme Tee- ja kahvihuone Helmissä. Aivan ihana ja rauhallinen paikka, vaikka väkeä pursusikin ovista ja ikkunoista. Löysimme sopivan sohvapaikan ja nautimme virvokkeista ja lapsukainenkin sai hyvin tankattua jatkuvaa automatkaa varten.

Matkanteko sujuikin rauhakseen parilla pysähdyksellä. Olimme saaneet nimenantojuhla lahjaksi siilin, joka soittaa melodiaa. Se osoittautui aivan hitiksi ja korvaamattomaksi matkakaveriksi.

459 pv Vaimona - Naming day!

Sunnuntai oli aivan ihana päivä! Vähän jännitettiin miten auringon käy, kun koko valmisteluviikon oli ihanaa säätä, ja säätiedotus näytti sunnuntaille sadetta. Onneksi aurinko paistoi täydeltä terältä! Tietysti tämä aiheutti sen, että sisälläkin oli hurjan kuuma, mutta sehän kuuluu kesään.

Meille tuli hiukan kiire aloitus juhliin, vieraat oli kutsuttu klo 14.00 ja laitoin korvikset korviin vasta halattuani ensimmäiset tulijat (juhlavaatteet oli sentään ehditty juuri nykäistä päälle). Onneksi vieraita tiputteli sisään seuraavan puolituntisen ajan, joten viimehetken taustatöitä ehdittiin vielä (ehkäpä pienellä paniikilla?!?) työstää. Vieraslistalla oli ihana ystäväni ja entinen työkaverini. Hän joutuikin työmoodiin ja kiillottamaan vielä muutamat viinilasit pöytään, (ne kun jostain syystä ovat olleet vähäisellä käytöllä ja vain pölyyntyneet kaapissa) koska ne olivat vielä kaapinuumenissa.

Meillä juhlat alkoivat lyhyellä tervetulotoivotuksella ja juhlan kulun kertomisella.
Aloitimme kaiken lämpimällä ruualla. Tarjolla oli vihreä- ja pastasalaatti. Itseleivottua leipää. Perunoita, porkkanoita ja lanttuja, kukka-ja parsakaalia. Sekä karjalanpaistia plus erikoisruokia sekä lapsille (ja lapsen mielisille) varmuudeksi kanaa ja lihapullia. Ruokailun jälkeen oli hetki vapaata seurustelua, koska itsekkin jäin höpöttelemään vieraiden kanssa. Kun kahvipöytä oltiin saatu tohinalla kuntoon oli vuorossa nimen julkaisu.

Minä pohjustin (esim sen, että mieheni sai päättää etunimen ja minä valitsin 2&3) ja mieheni julkaisi nimen. Tämän jälkeen kerroin nimen taustoista. Kerroimme, pienen muistutuksen jälkeen, ketä olimme valinneet tädiksi ja sediksi, ja nappasimme heidän kanssaan muutaman kuvan. Sankarille alkoi nälkä ilmaantua, ja patistin vieraat kahvipöytään.
Olin lisäksi tehnyt nimi-sekä syntymäpäivätaulun. Toisessa kerrottiin nimistä, niiden kuuluisista kantajista, sekä kuinka paljon nimiä on rekisteröity Suomessa. Toinen taas kertoi mitä eri vuosina on lapsemme syntymäpäivänä tapahtunut. Kierrossa oli myös raskausaikana täyttämäni kansio.

Kahvin aikana äitini piti puheen, joka meillä on ollut tapana joka juhlissa, myös lapsen setä oli lahjana halunnut esittää kappaleen.

Vieraille oli myös tehtävä täydentää aapista, jonka tekoa olimme jo aloittaneet ystäviemme kanssa.

Kun sankari oli tyytyväinen otimme vielä muutamia kuvia sukulaisten ja ystävien kanssa.

Ja jos herää kysymys ja kiinnostaa, juhlissa oli 37 hlö. Lapsen täti ja sedät.
Mieheni vanhemmat, veli ja isovanhemmat, sekä hänen tätinsä ja serkkunsa. Oma äitini, tätini perheineen, veljeni perheineen, serkkuni perheineen. Lisäksi ystäväperheitämme.

Juhliessa meni koko päivä, vielä viimeisten 'vieraiden' ollessa paikalla ja lasta syöttäessä tajusin, mitä kello on jo yli kahdeksan ja pienen sankarin nukkumaanmeno aika on jo ohitettu!

Koko päivä menikin siis hujauksessa ja tohinalla ohi. 

445 pv Vaimona - Rakkauskupla

Päivät menee kun iltamissa!

Äitini kysyi minulta, käykö aikani pitkäksi kun olen yksin kotona. Vastasin nauraen, että ei! - päivät saisivat olla pidempiä, että ehtisin tekemään kaiken, mitä haluaisin.

Tänään tehtävälistalla oli käydä vaunulenkillä, siivota, tilata ifolorilta alennus-kuvia ja kirjottaa tämä blogiteksti.

Vaunulenkin sain päivällä aurinkoisessa säässä toteutettua. Siivous jäi, mutta kuvien tilaus sekä kirjoittelu ajoittui nyt tähän iltaan, kun sain lapsen nukkumaan yöunia. Tosin tämän hetken olen pyhittänyt itsekkin makoilulle, ja rauhoittumiselle, kaikkina muina päivinä, joten saa nähdä miten pystyssä pysyminen vaikuttaa yöuniin, sekä huomiseen päivään.

Minähän olen varsinainen unikeko ja lapsukainenhan tietysti on rikkonut pitkät yhtenäiset yöuneni. Ensimmäinen viikko menikin koomassa, koska heräsin vauvan jokaiseen rapsahdukseen ja nukuin hyvin kevyttä unta. (ja hyvin lyhyitä..) Nyt vedän sikeitä oikein kunnolla, enkä herää ensimmäiseen rapsahdukseen, vasta siihen toiseen joka voi enteillä yöheräämistä.

Mutta unen vähyydestä huolimatta tunnustan asuvani suuressa rakkauskuplassa. Olen aina pitänyt lapsista ja saanutkin pallotella ihan pieniäkin yksikköjä, mutta tämä ihan oma sydänkäpynen on kyullä vienyt sydämeni. Vaikka kaikkea ei vielä yhteiselossa osatakkaan, on ihanaa huomata kuinka joka päivä tuo tullessaan varmuuden siitä, että kyllä me ymmärretään toisiamme. Tänään se myös tapahtui, pieni mieheni hymyili lepertelyilleni. Äidin sydän suli rakkaudesta.

Sain kokea ensimmäisen äitienpäivän äitinä. Vietin sitä oman äitini sekä mieheni äidin kanssa raittiissa ilmassa Hämeenlinnan Aulangon puistometsässä. Kävimme näkötornilla, sekä joutsenlammella, jonka tällähetkellä on valloittanut vain lokit. Ihana aurinkoinen päivä, ja ehkä sellainen ensimmäinen tähän kevääseen, jolloin pihalla viitsi olla useamman tunnin.

Tämä ensimmäinen kuukausi on ollut varsin tapahtumarikas, olemme käyneet muutamilla syntymäpäivillä ja juhlineet vappua sekä äitienpäivää, meillä on käynyt ihania ystäviä kylässä ja me olemme vierailleet heidän luonaan.
Tässä kuussa edessä olisi vielä yhdet syntymäpäivät ja tietysti lapsen nimenatojuhla. Sitten olisimmekin jo kesässä ja kesäkuussa!
Eli aika kuluu tästedeskin kun iltamissa ;)

Miten te muut, haluateko olla ennemmin kotosalla (ja pyytää kyläiliöitä/ei pyytää) vai käydä pienen lapsen kanssa juhlissa ja ystävillä.

424 pv Vaimona - Viikko lisää (417 pv Vaimona - Laskettu aika)

Vielä mahassa rv 38+4

Edit. Teksti jäi kesken vauva-arjen (kuplan) takia, mutta mitäpä vanhaa kirjoitusta muuttamaan. Tehdään lisäyksiä väleihin.

Tänään 18.4 olisi raskauteni laskettu aika, päivä jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Mutta iloksemme saimme pienokaisen jo viikko sitten syliimme rv 38+6. Ensimmäinen viikko on kulunut hujauksessa.
Olimme sairaalassa ma-to eli vauvan ensimmäisen kolmen päivän tarkastuksen ajan. Koska kaikki oli sujunut hyvin ja vauvalla oli kaikki kunossa pääsimme kotiin. Ja olikin aivan ihanaa päästä kotiin.

Vauvan sänky oli sairaalassa olo aikana päässyt omalle paikalleen ja olin kiitollinen, että olin jaksanut laittaa wc ja vaatekaapin kuntoon vauvan tuloa varten. Tosin heti toisena päivänä päädyin järjestelemään vaatekaappia, sillä tuntui että kaikki vaatteet vaan ovat liian isoja. No ensimmäisen neuvolatarkastuksen jälkeen näyttäisi siltä, että kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin ja vaatteet ovat tuota pikaa hyvän kokoiset.

Kauaa emme kodin rauhassa ehtineet lekotella, sillä olimme sopineet, että mieheni voisi pitää varpajaisjuhlat heti viikonloppuna. Yövyin siis äitini luona yhden yön vauvan kanssa. Pääsin siis takaisin hemmottelun makuun, koska äitini auttoi ja kokkasi. Mukavaa oli olla vielä päivä hemmoteltavana. Mutta on se kaikesta huolimatta ihaninta olla vain kotona. Mieskin on muutaman viikon lomalla, joten saan nauttia hänenkin seurastaan. Tosin hitusen jännittää se, kun hänen lomansa loppuu, minun on muutettava päivärytmiäni.

Edit. Nyt olen luuhannut aamuisin itse aamutakissa. Vauveli tietysti hoidetaan heti aamupesujen kautta päiväkuntoon. Vasta puolenpäivän aikaan olen itse pukeutunut kunnolla päivään (ja siirtänyt vastuun vauvasta miehelle) ja lähtenyt koiran kanssa lenkille. Samaan rakoon olen pessyt pyykkiä ja järjestellyt kotia. Ensiviikolla sitten katsotaan miten arki oikeasti lähtee käyntiin. Olen kuitenkin kiitollinen, että mieheni pystyi olemaan nämä pari viikkoa kotosalla tukemana.

Miten muiden alkutaipaleet ovat lähteneet liikenteeseen?

407 pv Vaimona - Sairaalakassi osa. 2

Vähiin käy - ennen kun loppuu

Sanotaanko nyt näin, että ensimmäisen sairaalakassin sisällön saatoin pakata vähän kiireellä. Taka-ajatuksena oli siis, että jos jostain kumman syystä ensimmäisessä kääntöyrityksessä olisi tapahtunut jotain, olisi minulla kassi mukana autossa. Nyt olen sitä samaista kassia ajeluttanut jo monta viikkoa ja kilometriä edestakasin kodin ja sairaalan, kaupan ja kyläpaikkojen välillä.

Viimeisen kontrollikäynnin jälkeen päätin, että nyt laitetaan nyssykät ruotuun ja kasataan se oikea ja järkevä sairaalakassi. (jos minun ajatusmaailmallani sellaisen aikaiseksi saa..)

Päätin siirtää vauvan kotiutumisvaatteet turvakaukaloon, jonka mies saa tuoda tullessaan. Vasta, kun pääsisimme kotiutumaan. Sää on edelleen vaihdellut hyvin kylmästä hyvin lämpimään, siksi laitoin mukaamme äitiyspakkauksen haalarin. Mukana on aivan ihana lippapipo ja vaatteet. Kuvan oton jälkeen äitini toi vielä ihanan nallepeiton, jonka aion ottaa myös mukaan. Toiseen kassiin pakkasin sukkia ja lapasia, joista sitten valiutuu kotiinlähtiessä parit.

Liberolaukkua päätin hyödyntää vauvatavaroihin. Mikä sitten lienee sairaalassa tarpeellista ja mikä ei niin se on sitten tyystin eri asia. Kestovaippa ja muutama kertis päätyivät mukaan. Muutama rasva-puteli ja purnukka. Vaatteita siltä varalta, että olemme sairaalassa hetken pidempää, ja muutamia vieraita käy meitä katsomassa. Halusin, että minulla on mahdollisuus pukea vauvan päälle oma pusero vierailun ajaksi. Otin senkin vuoksi vaatteita mukaan, sillä viime kerta, kun aivan pienokaista olen pukenut on - noh monen vuoden takaa. Pitää siis reipastua sairaalassa, ja tuntea että ei se lapsi rikki vaatteiden vaihdossa mene. Lisäksi rintaliivinsuojuksia ja nännikumit pakkasin tuohon kassiin.

Pitikin sotkea vielä syntymäkortit, jos vaikka joku tuttu eksyy blogiin!

Omaan kassiini pakkasin lämpöisä juttuja. Inhoan ajatusta, että minulla olisi kylmä! Nimittäin sairaalassa käyrillä käydessäni olisin tarvinnut villasukat ja peiton päälleni. Noh mukana on tietysti kotiutumisvaatteet. Löysät housut ja paita. Imetysliivit ovat vielä ostamatta, mutta sen yritän korjata ensiviikolla! Muutama pari isoja villasukkia, fleece-kylpytakki, lämpöpeitto, lämpöpussi (jo ihan ajatellen mahdollsia supistuskipuja helpottamaan) Ja muutama puteli ja purnukka ja hygieniatarvike. Suklaalevyn pala (ja kuvasta puuttuu viel miehelle oma suklaalevy) Niin ja tietysti paperia ja kynät, sekä syntymäkortit, jotka ajattelin täytellä laitoksella valmiiksi saakka ja lähettää.

Kuvasta puuttuu vielä neuvolakortti, kamera ja kännykkä, ne päätyvät pieneen käsilaukkuun, koska niitä tarvitaan vielä tässä odottelu-aikanakin.

405 pv Vaimona - Perätila-Prinssin kontrolli

Tosiaan vihjailin tuolla aiemmassa postauksessa, että raskaudestani on jotain `uutta` tietoa. Tänään tosiaan käyty lääkärissä viimeistä kertaa (toivottavasti) ennen syntymää.

sairaala-look magneettikuvauksessa

Meidän perätilanen, kun ei viikko sitten (rv37+0) tapahtuneessa kääntöyrityksessä halunnut vieläkään kääntyä, niin jouduin lisätutkimuksiin.

Viimeviikolla (rv37+1) kävin lantion magneettikuvassa. Jos jotain mietityttää mitä siellä tapahtui, niin. Vaihdettiin omat vaatteet pois (alushousut ja sukat jäivät jalkaan). Mitään koruja ja metalliesineitä ei saanut olla. Tämän jälkeen siirryin pötköttämään laverille, sain jalkojeni alle tuen ja korvilleni kuulosuojaimet. Tämän jälkeen minut tyrkättiin magneettikuvaus tunneliin, jossa piti olla mahdollisimman liikkumatta 20 min ajan. Ja kyllä se 20min aika pitkältä ajalta tuntui, lopussa aloin laskemaan minuutteja, koska tunnelista puhalsi kylmää ja raikasta ilmaa niin suurella teholla, että silmistä alkoi vuotamaan vedet.
Tuloksia ilmoitettiin jo samalla viikolla puhelimitse.

Tänään (rv38+2) kävin vielä lähi tarkastuksessa. Se tehtiin käsikopelolla ja vielä mitattiin vauva tarkemmin. Lääkäri otti useamman mitan, jotta saataisiin mahdollisimman tarkka tämänhetkinen tulos. Kaikki mitat olivatkin kunnossa ja vauvan tulolle annettiin vihreää valoa.

Käyrä 1 rv 37, ennen kääntöä

Käyrä 2 rv 37, käännön jälkeen

Käyrä 3 rv 38+2, pt kontrolli

Käyrillä näkyi selviä ja säännöllisiä supistukisa ja vauva oli jo hyvin alhaalla, joten toivottavasti odottavan aika ei ole pitkä. Ja tosiaan en siis aiemmin ollut tiennyt, että liikkeet joita tunsin ovat käyrän mukaan supistuksia. Olen pitänyt niitä enemminkin vauvan jumppatuokioina. Jalat kun ovat kuitenkin olleet alaspäin ja siellä alueella ne kaikki muljunnat ovat tuntuneet. Nyt siis ollaan tarkemmin kuulolla näiden tuntemuksien ja liikkeiden kanssa, että milloin alakaisivat voimistua ja olemaan säännöllisiä synnytys-supistuksia.

Onko jollain muulla ollut tilanne, että ei ole tunnistanut harjoitussupistuksia, mutta ns. oikeiden supistusten tullessa tilalle on ollut heti kartalla, että mitä nyt tapahtuu.

404 pv Vaimona - Vauva tulee - olenko valmis?

Päivät alkavat käymään pikkuhiljaa vähiin ja itselle piti tunnustaa, että nyt on pakko alkaa siivoamaan! Joka päivä on yritetty ahertaa siisteyden ja vauva-juttujen eteen. Valmiiksi on saatu wc-vauvanurkkaus. Meillä siis lapsukainen aluksi tulossa samaan makuuhuoneeseen nukkumaan pinnasänkyyn. Hyvän unirytmin (ja luoton itseeni) saavutettua siirtyisi sitten toiseen huoneeseen, jota en kyllä vielä ole ehtinyt remppailla vauvaa varten.

Makuuhuoneemme yhteydessä oleva wc muutti ilmettään aivan totaalisesti. Omat putelini ja purnukkani (plus miljoonat hiusklipsut) saivat siirtyä vauvajuttujen tieltä.

Vaipanvaihto alustana meillä on vanerinen leipurinalusta. Ompelin itse pehmusteen, vanhasta petauspatjastastamme. Vaaleansiniset säilytykorit ostin vartavasten ikeasta ja jo aiemmin ostetut valkoiset metallirasiat samasta paikasta löysivät paikkansa säilytysjärjestelmästä.

kaikki vielä paketeissaan.

 

Nyt tuntuu, että tuota tavaraa on ihan hirveästi! Mutta kai kaikki paikkansa löytävät, kun vihdoin pääsee viettämään arkea vauvan kanssa. Ja tosiaan pieni sananen noista tarvikkeista. Olen ostanut itse yhden paketin rintaliivinsuojia, tutin (kuva alla) ja nännikumit. Niin ja tietysti kestovaippoja ostin käytettynä muutaman isomman satsin.
Kaikki muu on kerääntynyt ilmaisista tuotteista kuten Lastentarvikeliikkestä saatavasta BabyBoxi.sta, K-ketjusta saatavasta Libero-laukusta. Tietysti Kelan äitiyspakkauksen mukana tuli paljon kaikkia tarvikkeita ja BabyShowereillani yllätyslahjan muodossa tuli myös paljon kaikkea tarpellista. Voin tunnustaa, että oikeastaan en edes tiedä puuttuuko minulta vielä jotain tarpeellista tai onko jotain tarpeetonta ihan liikaa. Mutta sen annan selvitä ensimmäisten viikkojen aikana, kun olemme kotiutuneet takaisin sairaalasta.

Meillähän pinnasänky tuli ostettua käytettynä jo syksyllä, ja ensin sitä säilytettiin lämpimässä autotallissamme. Jouluna sänky kannettiin yhteistuumin yläkertaan (nauroin että meillä on nyt jouluseimi ihan omasta takaa) ja siinä sohvan takana olohuoneessa se vieläkin nököttää. Sänky on täyspuuta, joten vaikka kuinka sen maagisesti haluaisin paikalleen yksin siirtää, ei se minulta enää onnistu. Toivon, että se on siirtynyt viimeistään oikealle paikalleen siinä vaiheessa, kun sairaalasta olisin valmis vauvan kanssa kotiin palaamaan.

Koska pinnasänky on isompi kuin tavalliset pinnikset, tein itse vanhasta verhokapasta suojuksen reunaan, lisäki suojus peittää kätevästi itse tehtyä korokepohjalevyä ja sängyn rungon rumana näkynyttä väliä. 
Makuuhuoneessamme paikka sängylle on jo valmiina ja jo koristeltunakin. BabyShowereista saatu It´s a BOY - viiri pääsi ryijyyn kiinni ja reunoille ripustin verhot. Kehujen innoittamana ostin lidlistä ison vartalotyynyn, jota voisin käyttää imetyksessä apuna. Ja olipa tyynyliinakin jo valmiiksi sävysävyyn!

Paikka valmiina - missä sänky?

Miltä teillä muilla näyttää, onko valmistelut vielä ihan puolitiessään? Ja vinkkaa jos tuntuu, että minulta voisi puuttua jokin must have-vauvatavara!

397 pv Vaimona - Raskausajan kuvausta

Tänään saimme toteutettua kuvaukset ja saimme ikuistettua vauvamahani. Halusin ikuistaa raskausaikani siistimmin pukeutuneena. Maha-aikaan kun ei yhtään juhlia sattunut olemaan, joissa olisi pakostakin päätynyt linssiludeksi. Kaikki juhlat oli vietetty aikana, jolloin kukaan ei vielä tiennyt raskaudestani ja mahanikin oli vielä maltillisisesti kasvanut.

Ihana ystäväni suostui kuvaamaan minua. Muistelimme, kuinka teineinä hän oli ottanut poseerauskuvia minusta. Laukku oli ollut täynnä vaatteita ja rekvisiittaa, jota vaihdoimme kuvauspaikkojen mukaan. Eli samalla linjalla edelleen mentiin.
Kuvaaminen oli oikeasti vaikeaa, kuinka valo ja varjo toimivat, niin että mahakin näkyy kunnolla. Kuinkapäin ja miten minun tuli seistä että kaikki näyttäisi kuvissa hyvälle. Ja lisäksi naureskelimme, että olen ajoittanut raskauteni väärin, ympäristö kun on hyvin karu tällähetkellä. Sovimme, että parin viikon päästä yritämme uudestaan jos tilassani ei tapahdu muutosta. Jos vaikka pajunkissat olisivat kunnolla puhjenneet, saisimme ihania pääsiäiskuvia. Mutta kyllä nytkin ihania ja hyviä otoksia tuli monta! (Nyt näin sinitaivaan pois rajattuna kuvat ovat vähän hassuja, koska pelkkä keväinen karu maa jää näkyviin.) Ilmakin onneksi suosi meitä, sillä kevätaurinko porotti ja ja lämmitti kuvausten ajan. Empä olisi näin montaa kuvaa jaksanut seisoskellakkaan ulkona, ellei minulla olisi ollut lämmin.

Pakko kuitenkin tunnustaa, kuvausten jälkeen kun pääsi kotiin lepäämään, niin kyllä kolotti. Koko odotusaika on minulle ollut todella helppo. Pystyin tekemään töitä loppuun saakka, enkä sen ennemmin kolotellut, kun nyt töissä muutenkaan. Mutta kyllä sen nyt alkaa huomaamaan, että kroppaan kertynyt lisäpaino ja se, että aletaan olla jo niin lopuillaan raskaudessa alkaa vaatia veronsa.

Tämä viikko on muutenkin ollut tapahtumarikas raskauteni osalta, mutta kirjoitan siitä aiheesta vasta kun asioita on enemmän selvillä. Ei voi muuta sanoa kun jännittäviä loppurauskauden päivä eletään näillä hetkillä.

391 pv Vaimona - Postin tuo, postin tuo..

Tarkkaavainen laadunvalvoja työssään!

..postin tuo Pate jokaisen luo.
Viimeisten viikkojen rahapussinkevennystä tässä vaan harrastetaan.

Meille `tipahti postiluukusta` kolme pakettia samaan aikaan. Kaksi Jollyroomilta ja yksi Vauvatalo Johannalta.

Tärkeimmät ensin eli Maxi-Cosin kaukalo. Huh tämä menikin aika viimetippaan, tai no lopulta sitten ei, koska nythän se on vain asennusta vaille valmiina.
Tosiaan tilasin tuotteen Jollyroomin kautta, (mun milestä ne sivut on hyvät ja selkeät, mika on aika isona kriteerinä mun nettishoppailulle) jälkikäteen luin arvosteluja, kuinka lähettäminen on kestänyt jopa 2kk.. Pieni hikipisara nousi otsalle, mutta eipä huolta. Paketti oli noudettavissa ostopäivästä viikossa. Tässä hektisessä yhteiskunnassa se viikkokin tietysti voi tuntua kovin pitkältä ajalta.

Joo ja tilausta tehdessä meinasi turhamaisuus ottaa vallan, olisin nimittäin halunnut hiekanvärisen kaukalon, enkä mustaa. Mutta pakettitarjous kaukalosta ja telakasta oli onneksi liian houkutteleva ja kotiin kannettiin yhteispaketissa tämä kombo. Ja tyytyväinen olen, päätökseeni. Olen liikkeessä vaunujen oston yhteydessä kokeillut kaukaloa ja se on niin ihanan keveä. Kuten nyt näin kotioloissakin tuntuu olevan, ettei kaupassa ollut huijausversiota näytillä. :)

Toisen paketin sisältöön samasta yrityksestä en vielä sekoa, koska ne on sitten lastenhuoneen sisustustavaraa, ja niistä haluan kertoa, kun se vauvanurkkaus saadaan valmiiksi.

Stokken TrippTrapp tuli ostettua siistikuntoisena käyettynä nettikirpputorilta. Joten sitten päätin tuhlata ylijääviä rahoja uuteen Newborn Set - lisäosaan. Olin katsellut niitäkin käyettynä. Mutta jos uuden ja käytetyn ero on vain 20eur, hyvässä tapauksessa pienempi koska myyntihinnat eivät sisältäneet postikuluja ei mielestäni ollut mitään järkeä käytettyä tuotetta ostaa. Toisaalta tämä kertoo sen, että tuotteella on hyvä jälleenmyyntiarvo.

Lisäosan ostin Vauvatalo Johannalta.  Kaikilla nettisivuilla, joista tuotetta katselin oli tuote saman hintainen ja taisi tulla ilman postikuluja, mutta osa sivuista oli ihan käsittämätöntä sekamelskaa. (ostopäätöksessäni painottui selvälukuisimmat nettisivut) Täältä nettikaupasta tuote tuli kahdessa päivässä, että eipä sitä tarvinnut hetkeäkään odotella. Tyytyväinen olen palvelun nopeuteen, itseäni vain ihmetyttää palautuslomaketta lukiessani, että tuote pitää palauttaa myyntikuntoisena, ja myös sen myyntipaketin on oltava myyntikuntoinen. Omani oli ainakin ihan rullalla, koska pehmeän pahvilaatikon päällä oli ainoastaan muovipussit. Mitenhän mahdollisen palautuksen yhteydessä olisi käynytkään, kun paketti ruttuisena olisi palautunut.

Ainiin ja paketinhakureissulla sain vihdoin haettua ilmaisen Liberolaukunkin K-Citymarketista. Näin kun sisältöä katsoo, suosittelen sitä kaikkien hakevan, ilmaiseksi kun sen lappua vastaan saa. (hyllynreunassa tuotehintana taisi lukea 10eur). Itselleni ei ainakaan mainospostia ole tullut tilauksen ansiosta yhtään enempää kuin ennenkään.

390 pv Vaimona - Kääntöyritys

Päätin tämänkin aiheen jakaa blogissa, vaikka se onkin hyvin hekilökohtainen tuntemus. Mutta jos jotain mietityttää mitä tapahtuu vauvan kääntöyrityksessä niin tässä pääsee lukemaan oman versioni.

Itse olin kääntöyrityksessä rv 36, vauvan painoarvio silloin oli 2600g.
Ensin ajeltiin 20min käyriä. Eli vatsalleni oli asetettu kaksi anturia, jotka mittasivat sydämensykettä, liikkeitä ja supistuksia.
Tämän jälkeen siirryttiin lääkäriin. Ensin vauvan asento ultrattiin, jotta tiedettäisiin mitenpäin käännetään ja miten lapsi mahassa on. Asettauduin sairaaläsänkyyn selälleni jalat sammakkoasentoon ja sain kaksi suihkausta nirtoa suuhuni, se rentouttaa kohtua.

Kääntöyrityksiä oli kolme. Ensimmäisen teki erikoistuva lääkäri ja heti perään vain käsiä vaihtamalla jatkoi toinen vastaavalääkäri. Tässä välissä minulle tuli aivan kamalan huono olo nitrosuihkeesta, jota minulle oli ennen kääntöä annettu. Eli pidimme pientä taukoa ja sain vettä.
Oloni kohentui kun sain olla kylkiasennossa tauon ajan ja pääsimme yrittämään vastaavanlääkärin toimesta uudelleen. Kuten edellisessäkin yrityksessä toinen lääkäri ultrasi vatsani päältä kokoajan miten vauva liikkuu kohdussa ja miltä sydämen syke vaikuttaa. 
Lääkärin ote oli hyvin hellä ja vauva kääntyikin puoliksi. Peppu olisi jo noussut ylös, mutta pää ei suostunut laskeutumaan kuin puoliväliin kylkiluita. 

Toimenpiteen lopetettua sain makoilla rauhassa, koin nimittäin taas samaa verenpaineen laskua kun aiemmin, nyt myös jaloissani. Samalla erikoistuva lääkäri saneli epikriisini, ja kuulin vielä toimenpiteeni sanelun kautta. 

Lääkäri kehui kuinka osasin rentouttaa itseäni hengityksellä ja totesi, että hän lähtisi kokeilemaan uudestaan vielä ensiviikolla. 
Tämän jälkeen jäin vielä käyrien ajoon reiluksi puoleksi tunniksi. Olin hyvin väsynyt ja melkeimpä torkuin sängyllä. Kaikki näytti hyvältä, vauva jopa nukahti käyrillä hetkeksi ja alkoi lopuksi uudestaan jumppaamaan. Onneksi olin ottanut eväitä autoon joten sain tankattua itselleni hiukan energiaa kotimatkaan. Kotona väsymys jatkui ja makoilinkin loppupäivän sohvalla.

 Sain nukuttua hyvin, ja seuraavana päivänä tuntemukset käännöstä olivat edelleen hyvät. Vatsapeite oli hiukan arka, mutta muuta merkkiä edellispäivän möyhinnästä ei ole ilmennyt. 

Seuraava kääntöyritys on varattu ensiviikolle eli raskausviikolle 37, saas nähdä haluaako itseppäinen pikkukaveri kääntyä silloin.

388pv Vaimona - Kotiutumisvaatteet

Vielähän siihen on aikaa, että oma vauva tupsahtaa maailmaan - vai onko? 

Huomenna on perätiliasen kääntöyritys. En itse kääntöä jännitä. Mutta kuitenkin sen lopputulemaa. 

Vinkkinä olen saanut, että moni on varmuudeksi pakannut mukaansa kotiutumisvaatteet (jossain sairaaloissa kehotetaankin näin tekemään), vaikka synnytyksen käynnistyminen (kääntöyrityksen aikana, tai sen jälkeen) siltä istumalta onkin pieni todennäköisyys. 

Ajattelin, että noh eiväthän ne vaatteet ja kassit autossa mitään paina. Epämääräisten painoarvioiden johdosta yrittin kaivella pienimpiä vaatteita mitä kaapista löytyy. Kokolaput eivät mielestäni kerro koko totuutta (antavat tietysti hyvää osviittaa) mutta osa 60cm vaatteistani vastaa enemmän 50cm ja toisinpäin. Näin siis vaan mittailemalla yritin löytää sopivan kokonaisuuden. Tunnustan - jossain kohtaa turhamaisuuteni nosti päätään ja aloin miettiä, että mitkä vaatteet sopivat yhteen. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi siirtyy lämpöisenä sisätilasta sisätilaan. 

Ja kaiken kukkuraksi, kun luulin jo selvinneeni urakasta, muutama ihastuttava vaate olikin vielä pyykkipinossa. Joten pitikin mielessä alkaa mallailla, uusia kokonaisuuksia. Ehkä siirrän vaatteilla koreilun pinokaiselleni, kun en itse siinä niin hyvä ole.
 

Ajatuksenani on, että päällimäiseksi vedettäisiin äitiyspakkauksen haalari. Mutta se näyttää niin kamalan isolta! Onkohan mukaan pakattava kuitenkin pienempi haalari tai takki ja housut jotka kaapistani löytyvät. Miten te muut, oletteko kotiutuneet pienokaisen kanssa äitiyspakkauksen haalarissa?

Niin ja mukaanhan tietysti pakattiin vielä kestovaippa (joita olen ajatellut käyttäväni) ja kertakäyttövaippa, muutama rasvapönikkä ja puteli. 

Ja tietysti pitäisi osata myös miettiä mitä itselle haluaisi kotiutumisvaatteiksi laittaa.

 Onhan tässä vielä loppuilta aikaa kehitellä mukava ja ei puristava asukokonaisuus myös itselle.