Nyt on ollut myllerryksiä omassa elämässä, lähinnä töihin liittyviä kiireitä. Ajatus ei ole jaksanut pysähtyä miettimään naimissa oloa tai mitään mikä voisi liittyä blogiin. Mutta nyt ollaan taas kartalla. Tänään vietetään työkaverini läksiäisiä ja näin aamupäivä on ihanaa vapaa-aikaa. Ajatus saa leijua vapaana ja teksti voi virrata.
Kuluneella viikolla olen saanut yllättäviä onnentoivotuksia avioliittomme johdosta. Myös muutamaan kiitos/naimisiinmenoilmoitus-korttiin on vastattu. Eli hymyn aihetta on ollut. On ihana huomata, että korttien lähettäminen on herättänyt vastaanottajissa kiitosta ja onnea. Sehän päällimäisenä onkin ollut ajatuksena. Menimme niin yllättäin ja salaa naimisiin, että en halunnut kenenkään pahottavan mieltään siitä, että heitä ei oltu kutsuttu pieneen juhlaseurueeseen.
Kevään ilmoitellessa itsestään ajatukset kääntyvät kevätsiivoukseen. En siitä erityisemmin nauti, asunnossamme kun on monta neliötä ja koira osaa ajoittaa karvanvaihtonsa hyvään saumaan. Joten aloitinkin helpoimmasta osiosta. Vaatehuoneeni siivouksesta. Olen jo kuunnellut hetkisen narinaa siitä, että minulla on aivan liikaa vaatteita. Ehkä saatan tunnistaa tämän seikan, rekissä roikkuu aika monta kolttua. Otinkin siksi kirpparipöydän ja laitoin isot pinot vaatteita kirppari-kasaan. Olisikin ihanaa, jos saisi kaikki vaatteet kaupaksi ja saisi palkaksi muutaman roposen säästöpossuun.
Rahankeräys onkin hyvin ajankohtainen aihe. Vajaan vuoden kuluttua possusta pitäisi löytyä tarpeeksi rahaa, että saataisiin kunnon juhlat kasaan. Aiemmin puhuinkin vieraiden määrästä ja siitä aiheutuvista kuluista. Viikolla ystäviäni tavatessa tajusin, että olen unohtanut listata kutsuvieraslistaan muutamia tärkeitä, kutsuttavia henkilöitä. Joten vieraslista vaan turpeaa kun pullataikina. Mutta annetaan turvota vielä tässä vaiheessa, vaikeita päätöksiä teen vasta loppuvuodesta, jos joudun jostain syystä rajaamaan porukkaa.
