390 pv Vaimona - Kääntöyritys

Päätin tämänkin aiheen jakaa blogissa, vaikka se onkin hyvin hekilökohtainen tuntemus. Mutta jos jotain mietityttää mitä tapahtuu vauvan kääntöyrityksessä niin tässä pääsee lukemaan oman versioni.

Itse olin kääntöyrityksessä rv 36, vauvan painoarvio silloin oli 2600g.
Ensin ajeltiin 20min käyriä. Eli vatsalleni oli asetettu kaksi anturia, jotka mittasivat sydämensykettä, liikkeitä ja supistuksia.
Tämän jälkeen siirryttiin lääkäriin. Ensin vauvan asento ultrattiin, jotta tiedettäisiin mitenpäin käännetään ja miten lapsi mahassa on. Asettauduin sairaaläsänkyyn selälleni jalat sammakkoasentoon ja sain kaksi suihkausta nirtoa suuhuni, se rentouttaa kohtua.

Kääntöyrityksiä oli kolme. Ensimmäisen teki erikoistuva lääkäri ja heti perään vain käsiä vaihtamalla jatkoi toinen vastaavalääkäri. Tässä välissä minulle tuli aivan kamalan huono olo nitrosuihkeesta, jota minulle oli ennen kääntöä annettu. Eli pidimme pientä taukoa ja sain vettä.
Oloni kohentui kun sain olla kylkiasennossa tauon ajan ja pääsimme yrittämään vastaavanlääkärin toimesta uudelleen. Kuten edellisessäkin yrityksessä toinen lääkäri ultrasi vatsani päältä kokoajan miten vauva liikkuu kohdussa ja miltä sydämen syke vaikuttaa. 
Lääkärin ote oli hyvin hellä ja vauva kääntyikin puoliksi. Peppu olisi jo noussut ylös, mutta pää ei suostunut laskeutumaan kuin puoliväliin kylkiluita. 

Toimenpiteen lopetettua sain makoilla rauhassa, koin nimittäin taas samaa verenpaineen laskua kun aiemmin, nyt myös jaloissani. Samalla erikoistuva lääkäri saneli epikriisini, ja kuulin vielä toimenpiteeni sanelun kautta. 

Lääkäri kehui kuinka osasin rentouttaa itseäni hengityksellä ja totesi, että hän lähtisi kokeilemaan uudestaan vielä ensiviikolla. 
Tämän jälkeen jäin vielä käyrien ajoon reiluksi puoleksi tunniksi. Olin hyvin väsynyt ja melkeimpä torkuin sängyllä. Kaikki näytti hyvältä, vauva jopa nukahti käyrillä hetkeksi ja alkoi lopuksi uudestaan jumppaamaan. Onneksi olin ottanut eväitä autoon joten sain tankattua itselleni hiukan energiaa kotimatkaan. Kotona väsymys jatkui ja makoilinkin loppupäivän sohvalla.

 Sain nukuttua hyvin, ja seuraavana päivänä tuntemukset käännöstä olivat edelleen hyvät. Vatsapeite oli hiukan arka, mutta muuta merkkiä edellispäivän möyhinnästä ei ole ilmennyt. 

Seuraava kääntöyritys on varattu ensiviikolle eli raskausviikolle 37, saas nähdä haluaako itseppäinen pikkukaveri kääntyä silloin.