Blogissa seurataan allekirjoittaneen elämää rouvana ja äitinä.

21. maaliskuuta 2016

24 pv vaimona - Paikkakortit

Kutsuvieraat, veljet, siskot, kummin kaimat. Missä menee raja?
Minun perheeni järjestämiin juhliin on kutsuttu enemmän ystäviä kuin sukulaisia. Lähipiirini on koostunut hyvin värikkäistä persoonista ja sukulaissuhteet ovatkin jääneet ehkä niiden varjoon. Viimeisimmät järjestetyt juhlamme ovat kuitenkin koonneet lähes kaikki serkut kokoon ja siksi ajattelin nytkin panostaa sukulaissuhteisiin.

Entä sitten velvollisuus kutsua joku. Että mekin oltiin niiden häissä viime kesänä tai ei meitä kyllä kutsuttu niidenkään valmistujaisiin. Tämä liippaa nyt läheltä sitä mitä käsittelin jo aiemmassa kiitoskortti postauksessani. Voiko jostain asiasta vetää herneen nenään?
Minä en haluaisi, mutta en kyllä myöskään haluaisi, että kukaan kutsuttu tai kutsumatta jätetty niin tekee. Häät eivät nimittäin ole mikään halvin juhla järjestää. Jo kautta aikojen hääjuhlia on odotettu ja valmisteltu kauan. Kaksi sukua on liittynyt yhteen ja niitä on haluttu juhlia näyttävästi ja pitkällä kaavalla. Vieraita on tullut kaukaakin juhlimaan, syömään ja juomaan (ilmaiseksi).

Juhlakuvat : http://www.rousivisions.com/


Tuo sana ilmaiseksi aiheuttaakin harmaita hiuksia, se että järjestää pienet 60 hlö häät tai että järjestää satojen ihmisten häät on ihan eri lompakkouokkaa. Meillä nimittäin pikaisella rajauksella löytyy jo yli kuusikymmentä nimeä, ilman mahdollisia aveceja, lapsia tai muita liitännäisiä, joka nopeasti kasvattaa joukkoa vielä parillakymmenellä. Ja itse haluan ainakin, että häihini saa tulla kutsuttujeni avecit ja lapset.

Vertailupohjaksi voi ajatella tammikuussa järjestämiäni miehen syntymäpäiviä. Pelkästään ystäviä oli kutsuttuna juhliin reilu kolmisenkymmentä. Ja nyt kun juhlista on kulutut jo aikaa ja rahanmeno ei enää kirpaise, niin voin kertoa menoja. Järjestin siis juhlat työpaikkani rinnakkais baarissa. Siksi esimerkiksi vuokra oli alhaisempi, sain myös alennusta ruoka ja juomatuotteista. Eli jos olisin järjestänyt juhlat jossain muualla uskoisin kaikkien maksujen tuplaantuneen.

Juhlatilan vuokra: 75e
Alkudrinkit ja juomaliput: 650e
Pikkusuolaiset: 240e
Musiikki ja valokuvaus: 740e
Muu rekvisiitta: n.100e
Yht: n.1855e

Eli jos 30-40 henkilöön saamme tuhlattua rahaa melkeimpä kaksi tuhatta (kamalaa mun kuukauden palkka ei edes riitä!), kuinka käy kun henkilömäärä parhaassa (pahimmassa) tapauksessa kertaantuu kolmella?

Mutta saahan sitä jo haaveilla, ihanista ja onnistuneista häistä. Joten annetaan mopon karata käsistä ja mietitään jo pieniä yksityiskohtia, vaikka suuret linjat ovatkin vielä auki. Eli annan itselleni luvan miettiä juhlan istumajärjestystä.

 En ole koskaan perustanut määrätyistä paikoista juhlissa. Tietysti pääpöytiin voi osoittaa vanhempia, sukulaisia ja lähimpiä ystäviä istumaan, mutta muuten mielestäni jokaisella saisi olla valinnanvapaus kenen vieressä haluavat istua. Jokaisessa suvussa on riitansa, mutta meillä ei ole sellaista ongelmaa etteikö joku voisi istua jonkun vieressä, ilman sodan syttymistä. Lisäksi luotan vieraitteni aikuiseen käytökseen siinä, että he osaavat käyttäytyä juhlissamme.

Merkatut paikat haluan vanhemmillemme, sillä ajatuksena on lautastarjoiltu ruokailu, näin meille ja heille osataan tarjoilla ensimmäisenä.

Olen kyllä määritellyt mihin pöytäkuntiin kukakin kuuluu, mutta pöydässä jokainen saa valita mihin istahtaa.  Pienellä varauksella on vielä erikoisruokavalioiden omaavat henkilöt, heille ehkä istumapaikan merkitsen, jotta tarjoiljat löytävät kyselemättä oikeat henkilöt.

Mites teillä muilla, oletteko sitä mieltä että tarkat istumapaikat ovat paremmat ja takaavat onnistuneet juhlat vai haluatteko antaa juhlavieraiden istahtaa minne he haluavat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti, julkaistaan kun olen tarkistanut.