445 pv Vaimona - Rakkauskupla

Päivät menee kun iltamissa!

Äitini kysyi minulta, käykö aikani pitkäksi kun olen yksin kotona. Vastasin nauraen, että ei! - päivät saisivat olla pidempiä, että ehtisin tekemään kaiken, mitä haluaisin.

Tänään tehtävälistalla oli käydä vaunulenkillä, siivota, tilata ifolorilta alennus-kuvia ja kirjottaa tämä blogiteksti.

Vaunulenkin sain päivällä aurinkoisessa säässä toteutettua. Siivous jäi, mutta kuvien tilaus sekä kirjoittelu ajoittui nyt tähän iltaan, kun sain lapsen nukkumaan yöunia. Tosin tämän hetken olen pyhittänyt itsekkin makoilulle, ja rauhoittumiselle, kaikkina muina päivinä, joten saa nähdä miten pystyssä pysyminen vaikuttaa yöuniin, sekä huomiseen päivään.

Minähän olen varsinainen unikeko ja lapsukainenhan tietysti on rikkonut pitkät yhtenäiset yöuneni. Ensimmäinen viikko menikin koomassa, koska heräsin vauvan jokaiseen rapsahdukseen ja nukuin hyvin kevyttä unta. (ja hyvin lyhyitä..) Nyt vedän sikeitä oikein kunnolla, enkä herää ensimmäiseen rapsahdukseen, vasta siihen toiseen joka voi enteillä yöheräämistä.

Mutta unen vähyydestä huolimatta tunnustan asuvani suuressa rakkauskuplassa. Olen aina pitänyt lapsista ja saanutkin pallotella ihan pieniäkin yksikköjä, mutta tämä ihan oma sydänkäpynen on kyullä vienyt sydämeni. Vaikka kaikkea ei vielä yhteiselossa osatakkaan, on ihanaa huomata kuinka joka päivä tuo tullessaan varmuuden siitä, että kyllä me ymmärretään toisiamme. Tänään se myös tapahtui, pieni mieheni hymyili lepertelyilleni. Äidin sydän suli rakkaudesta.

Sain kokea ensimmäisen äitienpäivän äitinä. Vietin sitä oman äitini sekä mieheni äidin kanssa raittiissa ilmassa Hämeenlinnan Aulangon puistometsässä. Kävimme näkötornilla, sekä joutsenlammella, jonka tällähetkellä on valloittanut vain lokit. Ihana aurinkoinen päivä, ja ehkä sellainen ensimmäinen tähän kevääseen, jolloin pihalla viitsi olla useamman tunnin.

Tämä ensimmäinen kuukausi on ollut varsin tapahtumarikas, olemme käyneet muutamilla syntymäpäivillä ja juhlineet vappua sekä äitienpäivää, meillä on käynyt ihania ystäviä kylässä ja me olemme vierailleet heidän luonaan.
Tässä kuussa edessä olisi vielä yhdet syntymäpäivät ja tietysti lapsen nimenatojuhla. Sitten olisimmekin jo kesässä ja kesäkuussa!
Eli aika kuluu tästedeskin kun iltamissa ;)

Miten te muut, haluateko olla ennemmin kotosalla (ja pyytää kyläiliöitä/ei pyytää) vai käydä pienen lapsen kanssa juhlissa ja ystävillä.