469 pv Vaimona - Kesäloma

Kesään kuuluu aurinko, mansikat ja muutama road trip.

Nämä kaikki toteutuivat viime viikonloppuna Kotkassa. Olimme saaneet kutsun ylioppilasjuhliin ja päätimmekin yöpyä Karhulassa, Karhulan Hovissa. Ihana miliö, ja vielä avaamaton majoituspaikka (yrittäjä vaihtunut) tarjosi meille parastaan sunnuntaina. Auringonpaiste heti aamutuimaan ja maukas aamupala pistivät päivän hyvin alkuun.

 Takaisintulo matkalla piipahdmme aurinkoisessa Porvoossa. Ai että tuntui kesälle! Kuhisevassa keskustassa, oli paljon porukkaa liikenteessä sunnuntaikävelyllä (helluntaista huolimatta) ja useat kahvilat ja putiikit olivat auki. Vierailimme Tee- ja kahvihuone Helmissä. Aivan ihana ja rauhallinen paikka, vaikka väkeä pursusikin ovista ja ikkunoista. Löysimme sopivan sohvapaikan ja nautimme virvokkeista ja lapsukainenkin sai hyvin tankattua jatkuvaa automatkaa varten.

Matkanteko sujuikin rauhakseen parilla pysähdyksellä. Olimme saaneet nimenantojuhla lahjaksi siilin, joka soittaa melodiaa. Se osoittautui aivan hitiksi ja korvaamattomaksi matkakaveriksi.

459 pv Vaimona - Naming day!

Sunnuntai oli aivan ihana päivä! Vähän jännitettiin miten auringon käy, kun koko valmisteluviikon oli ihanaa säätä, ja säätiedotus näytti sunnuntaille sadetta. Onneksi aurinko paistoi täydeltä terältä! Tietysti tämä aiheutti sen, että sisälläkin oli hurjan kuuma, mutta sehän kuuluu kesään.

Meille tuli hiukan kiire aloitus juhliin, vieraat oli kutsuttu klo 14.00 ja laitoin korvikset korviin vasta halattuani ensimmäiset tulijat (juhlavaatteet oli sentään ehditty juuri nykäistä päälle). Onneksi vieraita tiputteli sisään seuraavan puolituntisen ajan, joten viimehetken taustatöitä ehdittiin vielä (ehkäpä pienellä paniikilla?!?) työstää. Vieraslistalla oli ihana ystäväni ja entinen työkaverini. Hän joutuikin työmoodiin ja kiillottamaan vielä muutamat viinilasit pöytään, (ne kun jostain syystä ovat olleet vähäisellä käytöllä ja vain pölyyntyneet kaapissa) koska ne olivat vielä kaapinuumenissa.

Meillä juhlat alkoivat lyhyellä tervetulotoivotuksella ja juhlan kulun kertomisella.
Aloitimme kaiken lämpimällä ruualla. Tarjolla oli vihreä- ja pastasalaatti. Itseleivottua leipää. Perunoita, porkkanoita ja lanttuja, kukka-ja parsakaalia. Sekä karjalanpaistia plus erikoisruokia sekä lapsille (ja lapsen mielisille) varmuudeksi kanaa ja lihapullia. Ruokailun jälkeen oli hetki vapaata seurustelua, koska itsekkin jäin höpöttelemään vieraiden kanssa. Kun kahvipöytä oltiin saatu tohinalla kuntoon oli vuorossa nimen julkaisu.

Minä pohjustin (esim sen, että mieheni sai päättää etunimen ja minä valitsin 2&3) ja mieheni julkaisi nimen. Tämän jälkeen kerroin nimen taustoista. Kerroimme, pienen muistutuksen jälkeen, ketä olimme valinneet tädiksi ja sediksi, ja nappasimme heidän kanssaan muutaman kuvan. Sankarille alkoi nälkä ilmaantua, ja patistin vieraat kahvipöytään.
Olin lisäksi tehnyt nimi-sekä syntymäpäivätaulun. Toisessa kerrottiin nimistä, niiden kuuluisista kantajista, sekä kuinka paljon nimiä on rekisteröity Suomessa. Toinen taas kertoi mitä eri vuosina on lapsemme syntymäpäivänä tapahtunut. Kierrossa oli myös raskausaikana täyttämäni kansio.

Kahvin aikana äitini piti puheen, joka meillä on ollut tapana joka juhlissa, myös lapsen setä oli lahjana halunnut esittää kappaleen.

Vieraille oli myös tehtävä täydentää aapista, jonka tekoa olimme jo aloittaneet ystäviemme kanssa.

Kun sankari oli tyytyväinen otimme vielä muutamia kuvia sukulaisten ja ystävien kanssa.

Ja jos herää kysymys ja kiinnostaa, juhlissa oli 37 hlö. Lapsen täti ja sedät.
Mieheni vanhemmat, veli ja isovanhemmat, sekä hänen tätinsä ja serkkunsa. Oma äitini, tätini perheineen, veljeni perheineen, serkkuni perheineen. Lisäksi ystäväperheitämme.

Juhliessa meni koko päivä, vielä viimeisten 'vieraiden' ollessa paikalla ja lasta syöttäessä tajusin, mitä kello on jo yli kahdeksan ja pienen sankarin nukkumaanmeno aika on jo ohitettu!

Koko päivä menikin siis hujauksessa ja tohinalla ohi. 

445 pv Vaimona - Rakkauskupla

Päivät menee kun iltamissa!

Äitini kysyi minulta, käykö aikani pitkäksi kun olen yksin kotona. Vastasin nauraen, että ei! - päivät saisivat olla pidempiä, että ehtisin tekemään kaiken, mitä haluaisin.

Tänään tehtävälistalla oli käydä vaunulenkillä, siivota, tilata ifolorilta alennus-kuvia ja kirjottaa tämä blogiteksti.

Vaunulenkin sain päivällä aurinkoisessa säässä toteutettua. Siivous jäi, mutta kuvien tilaus sekä kirjoittelu ajoittui nyt tähän iltaan, kun sain lapsen nukkumaan yöunia. Tosin tämän hetken olen pyhittänyt itsekkin makoilulle, ja rauhoittumiselle, kaikkina muina päivinä, joten saa nähdä miten pystyssä pysyminen vaikuttaa yöuniin, sekä huomiseen päivään.

Minähän olen varsinainen unikeko ja lapsukainenhan tietysti on rikkonut pitkät yhtenäiset yöuneni. Ensimmäinen viikko menikin koomassa, koska heräsin vauvan jokaiseen rapsahdukseen ja nukuin hyvin kevyttä unta. (ja hyvin lyhyitä..) Nyt vedän sikeitä oikein kunnolla, enkä herää ensimmäiseen rapsahdukseen, vasta siihen toiseen joka voi enteillä yöheräämistä.

Mutta unen vähyydestä huolimatta tunnustan asuvani suuressa rakkauskuplassa. Olen aina pitänyt lapsista ja saanutkin pallotella ihan pieniäkin yksikköjä, mutta tämä ihan oma sydänkäpynen on kyullä vienyt sydämeni. Vaikka kaikkea ei vielä yhteiselossa osatakkaan, on ihanaa huomata kuinka joka päivä tuo tullessaan varmuuden siitä, että kyllä me ymmärretään toisiamme. Tänään se myös tapahtui, pieni mieheni hymyili lepertelyilleni. Äidin sydän suli rakkaudesta.

Sain kokea ensimmäisen äitienpäivän äitinä. Vietin sitä oman äitini sekä mieheni äidin kanssa raittiissa ilmassa Hämeenlinnan Aulangon puistometsässä. Kävimme näkötornilla, sekä joutsenlammella, jonka tällähetkellä on valloittanut vain lokit. Ihana aurinkoinen päivä, ja ehkä sellainen ensimmäinen tähän kevääseen, jolloin pihalla viitsi olla useamman tunnin.

Tämä ensimmäinen kuukausi on ollut varsin tapahtumarikas, olemme käyneet muutamilla syntymäpäivillä ja juhlineet vappua sekä äitienpäivää, meillä on käynyt ihania ystäviä kylässä ja me olemme vierailleet heidän luonaan.
Tässä kuussa edessä olisi vielä yhdet syntymäpäivät ja tietysti lapsen nimenatojuhla. Sitten olisimmekin jo kesässä ja kesäkuussa!
Eli aika kuluu tästedeskin kun iltamissa ;)

Miten te muut, haluateko olla ennemmin kotosalla (ja pyytää kyläiliöitä/ei pyytää) vai käydä pienen lapsen kanssa juhlissa ja ystävillä.