407 pv Vaimona - Sairaalakassi osa. 2

Vähiin käy - ennen kun loppuu

Sanotaanko nyt näin, että ensimmäisen sairaalakassin sisällön saatoin pakata vähän kiireellä. Taka-ajatuksena oli siis, että jos jostain kumman syystä ensimmäisessä kääntöyrityksessä olisi tapahtunut jotain, olisi minulla kassi mukana autossa. Nyt olen sitä samaista kassia ajeluttanut jo monta viikkoa ja kilometriä edestakasin kodin ja sairaalan, kaupan ja kyläpaikkojen välillä.

Viimeisen kontrollikäynnin jälkeen päätin, että nyt laitetaan nyssykät ruotuun ja kasataan se oikea ja järkevä sairaalakassi. (jos minun ajatusmaailmallani sellaisen aikaiseksi saa..)

Päätin siirtää vauvan kotiutumisvaatteet turvakaukaloon, jonka mies saa tuoda tullessaan. Vasta, kun pääsisimme kotiutumaan. Sää on edelleen vaihdellut hyvin kylmästä hyvin lämpimään, siksi laitoin mukaamme äitiyspakkauksen haalarin. Mukana on aivan ihana lippapipo ja vaatteet. Kuvan oton jälkeen äitini toi vielä ihanan nallepeiton, jonka aion ottaa myös mukaan. Toiseen kassiin pakkasin sukkia ja lapasia, joista sitten valiutuu kotiinlähtiessä parit.

Liberolaukkua päätin hyödyntää vauvatavaroihin. Mikä sitten lienee sairaalassa tarpeellista ja mikä ei niin se on sitten tyystin eri asia. Kestovaippa ja muutama kertis päätyivät mukaan. Muutama rasva-puteli ja purnukka. Vaatteita siltä varalta, että olemme sairaalassa hetken pidempää, ja muutamia vieraita käy meitä katsomassa. Halusin, että minulla on mahdollisuus pukea vauvan päälle oma pusero vierailun ajaksi. Otin senkin vuoksi vaatteita mukaan, sillä viime kerta, kun aivan pienokaista olen pukenut on - noh monen vuoden takaa. Pitää siis reipastua sairaalassa, ja tuntea että ei se lapsi rikki vaatteiden vaihdossa mene. Lisäksi rintaliivinsuojuksia ja nännikumit pakkasin tuohon kassiin.

Pitikin sotkea vielä syntymäkortit, jos vaikka joku tuttu eksyy blogiin!

Omaan kassiini pakkasin lämpöisä juttuja. Inhoan ajatusta, että minulla olisi kylmä! Nimittäin sairaalassa käyrillä käydessäni olisin tarvinnut villasukat ja peiton päälleni. Noh mukana on tietysti kotiutumisvaatteet. Löysät housut ja paita. Imetysliivit ovat vielä ostamatta, mutta sen yritän korjata ensiviikolla! Muutama pari isoja villasukkia, fleece-kylpytakki, lämpöpeitto, lämpöpussi (jo ihan ajatellen mahdollsia supistuskipuja helpottamaan) Ja muutama puteli ja purnukka ja hygieniatarvike. Suklaalevyn pala (ja kuvasta puuttuu viel miehelle oma suklaalevy) Niin ja tietysti paperia ja kynät, sekä syntymäkortit, jotka ajattelin täytellä laitoksella valmiiksi saakka ja lähettää.

Kuvasta puuttuu vielä neuvolakortti, kamera ja kännykkä, ne päätyvät pieneen käsilaukkuun, koska niitä tarvitaan vielä tässä odottelu-aikanakin.

405 pv Vaimona - Perätila-Prinssin kontrolli

Tosiaan vihjailin tuolla aiemmassa postauksessa, että raskaudestani on jotain `uutta` tietoa. Tänään tosiaan käyty lääkärissä viimeistä kertaa (toivottavasti) ennen syntymää.

sairaala-look magneettikuvauksessa

Meidän perätilanen, kun ei viikko sitten (rv37+0) tapahtuneessa kääntöyrityksessä halunnut vieläkään kääntyä, niin jouduin lisätutkimuksiin.

Viimeviikolla (rv37+1) kävin lantion magneettikuvassa. Jos jotain mietityttää mitä siellä tapahtui, niin. Vaihdettiin omat vaatteet pois (alushousut ja sukat jäivät jalkaan). Mitään koruja ja metalliesineitä ei saanut olla. Tämän jälkeen siirryin pötköttämään laverille, sain jalkojeni alle tuen ja korvilleni kuulosuojaimet. Tämän jälkeen minut tyrkättiin magneettikuvaus tunneliin, jossa piti olla mahdollisimman liikkumatta 20 min ajan. Ja kyllä se 20min aika pitkältä ajalta tuntui, lopussa aloin laskemaan minuutteja, koska tunnelista puhalsi kylmää ja raikasta ilmaa niin suurella teholla, että silmistä alkoi vuotamaan vedet.
Tuloksia ilmoitettiin jo samalla viikolla puhelimitse.

Tänään (rv38+2) kävin vielä lähi tarkastuksessa. Se tehtiin käsikopelolla ja vielä mitattiin vauva tarkemmin. Lääkäri otti useamman mitan, jotta saataisiin mahdollisimman tarkka tämänhetkinen tulos. Kaikki mitat olivatkin kunnossa ja vauvan tulolle annettiin vihreää valoa.

Käyrä 1 rv 37, ennen kääntöä

Käyrä 2 rv 37, käännön jälkeen

Käyrä 3 rv 38+2, pt kontrolli

Käyrillä näkyi selviä ja säännöllisiä supistukisa ja vauva oli jo hyvin alhaalla, joten toivottavasti odottavan aika ei ole pitkä. Ja tosiaan en siis aiemmin ollut tiennyt, että liikkeet joita tunsin ovat käyrän mukaan supistuksia. Olen pitänyt niitä enemminkin vauvan jumppatuokioina. Jalat kun ovat kuitenkin olleet alaspäin ja siellä alueella ne kaikki muljunnat ovat tuntuneet. Nyt siis ollaan tarkemmin kuulolla näiden tuntemuksien ja liikkeiden kanssa, että milloin alakaisivat voimistua ja olemaan säännöllisiä synnytys-supistuksia.

Onko jollain muulla ollut tilanne, että ei ole tunnistanut harjoitussupistuksia, mutta ns. oikeiden supistusten tullessa tilalle on ollut heti kartalla, että mitä nyt tapahtuu.

390 pv Vaimona - Kääntöyritys

Päätin tämänkin aiheen jakaa blogissa, vaikka se onkin hyvin hekilökohtainen tuntemus. Mutta jos jotain mietityttää mitä tapahtuu vauvan kääntöyrityksessä niin tässä pääsee lukemaan oman versioni.

Itse olin kääntöyrityksessä rv 36, vauvan painoarvio silloin oli 2600g.
Ensin ajeltiin 20min käyriä. Eli vatsalleni oli asetettu kaksi anturia, jotka mittasivat sydämensykettä, liikkeitä ja supistuksia.
Tämän jälkeen siirryttiin lääkäriin. Ensin vauvan asento ultrattiin, jotta tiedettäisiin mitenpäin käännetään ja miten lapsi mahassa on. Asettauduin sairaaläsänkyyn selälleni jalat sammakkoasentoon ja sain kaksi suihkausta nirtoa suuhuni, se rentouttaa kohtua.

Kääntöyrityksiä oli kolme. Ensimmäisen teki erikoistuva lääkäri ja heti perään vain käsiä vaihtamalla jatkoi toinen vastaavalääkäri. Tässä välissä minulle tuli aivan kamalan huono olo nitrosuihkeesta, jota minulle oli ennen kääntöä annettu. Eli pidimme pientä taukoa ja sain vettä.
Oloni kohentui kun sain olla kylkiasennossa tauon ajan ja pääsimme yrittämään vastaavanlääkärin toimesta uudelleen. Kuten edellisessäkin yrityksessä toinen lääkäri ultrasi vatsani päältä kokoajan miten vauva liikkuu kohdussa ja miltä sydämen syke vaikuttaa. 
Lääkärin ote oli hyvin hellä ja vauva kääntyikin puoliksi. Peppu olisi jo noussut ylös, mutta pää ei suostunut laskeutumaan kuin puoliväliin kylkiluita. 

Toimenpiteen lopetettua sain makoilla rauhassa, koin nimittäin taas samaa verenpaineen laskua kun aiemmin, nyt myös jaloissani. Samalla erikoistuva lääkäri saneli epikriisini, ja kuulin vielä toimenpiteeni sanelun kautta. 

Lääkäri kehui kuinka osasin rentouttaa itseäni hengityksellä ja totesi, että hän lähtisi kokeilemaan uudestaan vielä ensiviikolla. 
Tämän jälkeen jäin vielä käyrien ajoon reiluksi puoleksi tunniksi. Olin hyvin väsynyt ja melkeimpä torkuin sängyllä. Kaikki näytti hyvältä, vauva jopa nukahti käyrillä hetkeksi ja alkoi lopuksi uudestaan jumppaamaan. Onneksi olin ottanut eväitä autoon joten sain tankattua itselleni hiukan energiaa kotimatkaan. Kotona väsymys jatkui ja makoilinkin loppupäivän sohvalla.

 Sain nukuttua hyvin, ja seuraavana päivänä tuntemukset käännöstä olivat edelleen hyvät. Vatsapeite oli hiukan arka, mutta muuta merkkiä edellispäivän möyhinnästä ei ole ilmennyt. 

Seuraava kääntöyritys on varattu ensiviikolle eli raskausviikolle 37, saas nähdä haluaako itseppäinen pikkukaveri kääntyä silloin.

388pv Vaimona - Kotiutumisvaatteet

Vielähän siihen on aikaa, että oma vauva tupsahtaa maailmaan - vai onko? 

Huomenna on perätiliasen kääntöyritys. En itse kääntöä jännitä. Mutta kuitenkin sen lopputulemaa. 

Vinkkinä olen saanut, että moni on varmuudeksi pakannut mukaansa kotiutumisvaatteet (jossain sairaaloissa kehotetaankin näin tekemään), vaikka synnytyksen käynnistyminen (kääntöyrityksen aikana, tai sen jälkeen) siltä istumalta onkin pieni todennäköisyys. 

Ajattelin, että noh eiväthän ne vaatteet ja kassit autossa mitään paina. Epämääräisten painoarvioiden johdosta yrittin kaivella pienimpiä vaatteita mitä kaapista löytyy. Kokolaput eivät mielestäni kerro koko totuutta (antavat tietysti hyvää osviittaa) mutta osa 60cm vaatteistani vastaa enemmän 50cm ja toisinpäin. Näin siis vaan mittailemalla yritin löytää sopivan kokonaisuuden. Tunnustan - jossain kohtaa turhamaisuuteni nosti päätään ja aloin miettiä, että mitkä vaatteet sopivat yhteen. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi siirtyy lämpöisenä sisätilasta sisätilaan. 

Ja kaiken kukkuraksi, kun luulin jo selvinneeni urakasta, muutama ihastuttava vaate olikin vielä pyykkipinossa. Joten pitikin mielessä alkaa mallailla, uusia kokonaisuuksia. Ehkä siirrän vaatteilla koreilun pinokaiselleni, kun en itse siinä niin hyvä ole.
 

Ajatuksenani on, että päällimäiseksi vedettäisiin äitiyspakkauksen haalari. Mutta se näyttää niin kamalan isolta! Onkohan mukaan pakattava kuitenkin pienempi haalari tai takki ja housut jotka kaapistani löytyvät. Miten te muut, oletteko kotiutuneet pienokaisen kanssa äitiyspakkauksen haalarissa?

Niin ja mukaanhan tietysti pakattiin vielä kestovaippa (joita olen ajatellut käyttäväni) ja kertakäyttövaippa, muutama rasvapönikkä ja puteli. 

Ja tietysti pitäisi osata myös miettiä mitä itselle haluaisi kotiutumisvaatteiksi laittaa.

 Onhan tässä vielä loppuilta aikaa kehitellä mukava ja ei puristava asukokonaisuus myös itselle. 

387 pv Vaimona - Voihan Perätila!

Johan on ollut tunteikas viikko!
Aloitetaan nurinkurisesti, siitä missä pisteessä asiat alkoivatin jännittää.
Olin siis nyt vasta raskausviikolls 35 tutustumassa synnytyssairaalaani, (k-hks) koska tein töitä loppuun saakka ja lomailuni alkoi vasta näin myöhään. Tutustumiskäynnit nimittäin sijoittuivat vain lauantaille, enkä töitä tehdessä sitä vapaaksi olisi viitsinyt pyytää. Toisaalta hyvä näin, aiemmin jos sinne olisin ponkaissut voisivat tuntemukseni ja tiedonkeräykseni olla vajavaisemmat.
Hymyilytti nimittäin alkuluennolta siirryttäessämme muualle, edessäoleva tyttönen kommentoi toiselle (synnytystoivekaavakkeet saatuamme), että hän menee kyllä ihan sen mukaan mitä täällä lääkäri sanoo, puheista päätellen hänellä oli laskettuun vielä reilusti kuukausia aikaa. Mutta noinhan minäkin ajattelin vielä hetki sitten. Nyt lasketun ajan hiipiessä lähemmäksi ja lähemmäksi. (Tänäänhän on ylitetty jo se maaginen viimeisen kuuauden raja!)  On ajatuksiin tullut sitä, että miten minä haluaisin lapseni maailmaan. Titysti haluan kuunnella lääkäreitä ja kätilöitä, hehän ovat tässä hommassa ykkösiä, mutta jotain pieniä asiota, joihin voisin toiveillani vaikuttaa.

Mutta tosiaan se, että miksi ylipäätään päässä alkoi pyöriä paljon ajatuksia on se, että lapsemme on perätilassa. Siellä ollaan istuskeltu jo useamman kuukauden ajan, mutta nyt alkaa koittaa se totuuden hetki, miten tässä toimitaan. Tiistaina minulla oli lääkärineuvola, jossa todennettiin virallisesti perätilassa olo. Lääkäri rusenteli vähän voimakkaammin ja ultrasi, julkistaakseen tietoni todeksi. Pää on edelleen tukevasti rintani alla ja peppu ja jalat alhaalla. Ultratessa arvipainoksi saatiin 2300g ja syntymän aikoihin lapsi painaisi n.3kg. Olin ihan tyytyväinen lapsi olisi siis hyvän kokoinen, mutta kuitenkin pieni, että alatiesynnytys onnistuisi luultavammin, ainakin koon puolesta. Ei tässä, seuraavalle tiistaille (eli ensiviikolle) lääkäri aikaa sitten synnytyssairaalaan, jossa kääntöä voitaisiin kokeilla ja muutenkin minut tutkittaisiin paremmin.

Lauantaina tutustumisessa, kierroksen lopuksi kerroin esittelevälle kätilölle tilanteeni, hän kyseli tiesinkö miten lapsi istuu mahassani, kerroin ettei asiasta oltu puhuttu minulle. Sainkin ylimääräisen ultrauksen, koska hänellä oli aikaa. Edelleen todettiin lapsen olevan pää ylöspäin ja istuvan nätisti jalkojensa päällä. Asentoon hän totesi, että tämä on helpompia asentoja joista lapsi kääntyy, mutta samalla myös sen, että aika ahdasta näyttäisi jo olevan. Ihana saada lisätietoa mitä ensiviikon tiistaina tapahtuu, hän kertoi kuinka vatsaani öljyttäisiin ja lääkäri painaisi päästä ja pyllystä lasta kiertoon, ei kipeästi mutta voimakkaasti.
Yllätyksenä kuitenkin tuli, että nyt ultratessa painoarvio tippui 1915g, eli jos lapsi syntyisi tällä hetkellä hän varmaankin joutuisi tarkkailuun painonsa johdosta. Virallinen ennenaikaisuuden tai keskosen painorajahan on 2500g. Olenkin lukenut jo vähän vanhentuneesta tiedosta, että täysaikaisista sikiöistä vain 3–4 prosenttia on väärin päin.
Keskosilla perätila on yleisempi (eli ennen vko 28 syntyvät) jopa 20 prosenttia. Ennenaikaisissa synntyksissä (eli ennen vko 37 syntyvät) perätilaprosentti on 10–12%. Tässä hetkessä kuuluisin siis tukevasti tuohon viimeiseen 10-12 prosenttiin.

Olenkin siis ristiriitaisissa tunnelmissa, odotanko vaan kiltisti ensiviikkoon ja kääntöön mitä tapahtuu. Vai pitääkö minun varmuudeksi miettiä kahta erilaista strategiaa syntymään. Se että lapsi syntyy perätilassa tai se, että se saadaan kääntymään ja tulee normaali synnytys. En sano etteikö mikätahansa lopputulema minua jollaintapaa jännittäisi, onhan tämä aivan uusi ja ihmeellinen kokemus.

Koko raskauden ajan olen ajatellut, että lapsi syntyy tietysti alatiesynnytyksenä. Mahdollinen perätila kuitenkin rajoittaa sitä, lantioni on oltava riittävän suuri (ja sikiön on oltava painoltaan alle neljä kiloa, tämä ei näillä näkymin ehdi millään minulla poksua rikki)
Lisäksi perätilalapsen alatiesynnytyksessä äidin täytyy olla erityisen aktiivinen, koska kaikkia apupävileitä, joita pää edellä syntyessä voi käyttää ei perätilalliseen voi soveltaa. Perjaatteessa äidin täytyy jaksaa ponnistaa lapsi omin voimin maailmaan. Eli osaako kroppani ja mieleni ensisynnyttäjänä toimia oikein, säästää energiaa avautumisvaiheen jälkeiseen oikeaan ponnisteluun, vai väsähdänkö jo pelkillä alkumetreillä? Tiedän, että teen kaikin tavoin yhteistyötä henkilökunnan kanssa, luotto on kuitenkin heihin kova.

Tietysti myös se jännittää, että perätilasynnytyksellä on myös omat riskinsä. Vauvalla on viisinkertainen riski happivajeeseen. Napanuoran sotkeutumisen riski on puolestaan kymmenkertainen.
Mutta eipä se sektiokaan ole vaaraton. Itseäni eniten siinä arvuuttaa toipuminen. Pelkään hiukan leikkuuhaavan kipuja ja hoitoa ja sitä etten saisi nostella aluksi mitään painavaa.
Kuitenkin vaikka päätyisimme ensiviikolla altiesynnytykseen voi sektio kummitella silti takapiruna. Jos synnytys ei lähde tapeeksi rivakasti käyntiin, voi joutua kiireelliseen sektioon. Sinne ei edes isä pääse mukaan, hän kyllä saa lapsen ensimmäisenä rinnalleen, kun mahdollista minua vielä tikattaisiin. Siksi suunniteltu sektio kuulostaa inhimillisimmeältä. Aika on varattu etukäteen, tilaisuuteen pääsee omat tukijoukot mukaan saliin, vaikka siis kuvio onkin muuten sama, kun kiireellisessä sektiossa.

Noh olisiko tätä aihetta tähän aamuun pyöritelty ihan tarpeeksi? Muttahei laittakaa kommentteja jos jollain sama tilanne! Ihanaa ja aurinkoista päivää kaikille.