381pv Vaimona - Ystävyys

Lauantaina oli virallinen päivä, kun jäin äitiyslomalle. Sain töistä pienen varaslähdön ylityötuntien ansiosta ja sain lomailla jo puoli viikkoa etukäteen. No mitä tässä ajassa olen ehtinyt tekemään, vai olenko mitään?

No ainakin sen, että olen järjestänyt aikaa ystävilleni. Sanotaan ihan reilusti, työssäkäynti on haitannut häiritsevästi yrityksiäni nähdä ystäviäni. Niin ja myös laiskuus, itse ainakin tunnustan, että useimmiten on ihanampi vaihtoehto valita sohvalla makoilu kun se että ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee kissanristiäisiin (ja hyvällä sanottuna :D).

Ensimmäisen viikon aikana olen ehtinyt lounastaa ja kahvitella vanhojen työkavereideni kanssa, joita en ole työpaikkaani vaihdettua nähnyt niin säännöllisesti kuin olisin toivonut.

Ja olen myös viettänyt laatuaikaa koirani kanssa. Valitettavasti se on ehkä eniten saanut kärsiä raskaudestani. Töissä olen nimittäin hyvin jaksanut, kotiin tullessani en kovin mielelläni ole lähtenyt ulos liukastelmaan. Lenkit siis ovat huomattavasti pienentyneet viime aikoina. Viikolla kuitenkin kävimme jolkotelemassa uuden koirakaverin kanssa pellolla. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta kyllä näistä ystävykset vielä tehdään, kun ajatukset vaan lopulta kohtaavat.

Tärkein viimeviikon tapahtuma oli kuitenkin se, että minut yllätettiin tyystin ystävieni voimin lauantaina. He olivat järjestäneet minulle vauvakutsut! Tästä ihanasta tapahtumasta kirjoittelen toisen kerran, kun saan itselleni jotain kuvamateriaalia. Mutta sen voin sanoa. Minulla on aivan ihania ystäviä!

377pv Vaimona - Julkistus

Ajatus oli ja meni. Ensimmäistä hääpäivää piti juhlia kunnolla. Mutta sitten suunnitelmiin tuli töyssy. Iloksemme saimme todeta odottavamme kevätlasta. Suunnittelutyö juhlista kääntyikin uuden elämän kasvattamiseen.
Siitä johtuen blogikin koki kuoleman, en osannut tehdä suunnittelukirjoituksia, koska todellista suunnittelutyötä ei tapahtunut. En myöskään halunnut kirjoittaa tulevasta, vasta kun nyt, loppusuoralla.
Ja tänään on se päivä, kun olen ensimmäistä päivää vapaalla.
Nyt voin kuvainnollisesti nostaa jalat pöydälle ja rentoutua. Oikeasti nyt alkaa viimeisen kuukauden rutistus, valmistelutyö ja odotus. Kohta minusta tulee äiti!
Tätä kaikkea saatte nyt blogissani seurata.

  

51 pv vaimona - Hiljaiseloa

Nyt on ollut myllerryksiä omassa elämässä, lähinnä töihin liittyviä kiireitä. Ajatus ei ole jaksanut pysähtyä miettimään naimissa oloa tai mitään mikä voisi liittyä blogiin. Mutta nyt ollaan taas kartalla. Tänään vietetään työkaverini läksiäisiä ja näin aamupäivä on ihanaa vapaa-aikaa. Ajatus saa leijua vapaana ja teksti voi virrata.

Kuluneella viikolla olen saanut yllättäviä onnentoivotuksia avioliittomme johdosta. Myös muutamaan kiitos/naimisiinmenoilmoitus-korttiin on vastattu. Eli hymyn aihetta on ollut. On ihana huomata, että korttien lähettäminen on herättänyt vastaanottajissa kiitosta ja onnea. Sehän päällimäisenä onkin ollut ajatuksena. Menimme niin yllättäin ja salaa naimisiin, että en halunnut kenenkään pahottavan mieltään siitä, että heitä ei oltu kutsuttu pieneen juhlaseurueeseen.

Kevään ilmoitellessa itsestään ajatukset kääntyvät kevätsiivoukseen. En siitä erityisemmin nauti, asunnossamme kun on monta neliötä ja koira osaa ajoittaa karvanvaihtonsa hyvään saumaan. Joten aloitinkin helpoimmasta osiosta. Vaatehuoneeni siivouksesta. Olen jo kuunnellut hetkisen narinaa siitä, että minulla on aivan liikaa vaatteita. Ehkä saatan tunnistaa tämän seikan, rekissä roikkuu aika monta kolttua. Otinkin siksi kirpparipöydän ja laitoin isot pinot vaatteita kirppari-kasaan. Olisikin ihanaa, jos saisi kaikki vaatteet kaupaksi ja saisi palkaksi muutaman roposen säästöpossuun.

Rahankeräys onkin hyvin ajankohtainen aihe. Vajaan vuoden kuluttua possusta pitäisi löytyä tarpeeksi rahaa, että saataisiin kunnon juhlat kasaan. Aiemmin puhuinkin vieraiden määrästä ja siitä aiheutuvista kuluista. Viikolla ystäviäni tavatessa tajusin, että olen unohtanut listata kutsuvieraslistaan muutamia tärkeitä, kutsuttavia henkilöitä. Joten vieraslista vaan turpeaa kun pullataikina. Mutta annetaan turvota vielä tässä vaiheessa, vaikeita päätöksiä teen vasta loppuvuodesta, jos joudun jostain syystä rajaamaan porukkaa.