Nyt on ollut myllerryksiä omassa elämässä, lähinnä töihin liittyviä kiireitä. Ajatus ei ole jaksanut pysähtyä miettimään naimissa oloa tai mitään mikä voisi liittyä blogiin. Mutta nyt ollaan taas kartalla. Tänään vietetään työkaverini läksiäisiä ja näin aamupäivä on ihanaa vapaa-aikaa. Ajatus saa leijua vapaana ja teksti voi virrata.
Kuluneella viikolla olen saanut yllättäviä onnentoivotuksia avioliittomme johdosta. Myös muutamaan kiitos/naimisiinmenoilmoitus-korttiin on vastattu. Eli hymyn aihetta on ollut. On ihana huomata, että korttien lähettäminen on herättänyt vastaanottajissa kiitosta ja onnea. Sehän päällimäisenä onkin ollut ajatuksena. Menimme niin yllättäin ja salaa naimisiin, että en halunnut kenenkään pahottavan mieltään siitä, että heitä ei oltu kutsuttu pieneen juhlaseurueeseen.
Kevään ilmoitellessa itsestään ajatukset kääntyvät kevätsiivoukseen. En siitä erityisemmin nauti, asunnossamme kun on monta neliötä ja koira osaa ajoittaa karvanvaihtonsa hyvään saumaan. Joten aloitinkin helpoimmasta osiosta. Vaatehuoneeni siivouksesta. Olen jo kuunnellut hetkisen narinaa siitä, että minulla on aivan liikaa vaatteita. Ehkä saatan tunnistaa tämän seikan, rekissä roikkuu aika monta kolttua. Otinkin siksi kirpparipöydän ja laitoin isot pinot vaatteita kirppari-kasaan. Olisikin ihanaa, jos saisi kaikki vaatteet kaupaksi ja saisi palkaksi muutaman roposen säästöpossuun.
Rahankeräys onkin hyvin ajankohtainen aihe. Vajaan vuoden kuluttua possusta pitäisi löytyä tarpeeksi rahaa, että saataisiin kunnon juhlat kasaan. Aiemmin puhuinkin vieraiden määrästä ja siitä aiheutuvista kuluista. Viikolla ystäviäni tavatessa tajusin, että olen unohtanut listata kutsuvieraslistaan muutamia tärkeitä, kutsuttavia henkilöitä. Joten vieraslista vaan turpeaa kun pullataikina. Mutta annetaan turvota vielä tässä vaiheessa, vaikeita päätöksiä teen vasta loppuvuodesta, jos joudun jostain syystä rajaamaan porukkaa.
Takana on 4 päivää vaimo-elämää. Kaikki ovat kyselleet: "miltä nyt tuntuu ?". En ole muuta osannut vastata, kuin "ei miltään".
Elämähän ei ole millään tavalla muuttunut tuosta tahdon-sanasta. No- Tietysti jotkin asiat tulevat helpottumaan, kun papereita ei tarvitse avopuolisoina pyöritää. Mutta tosiasia on, että tähänkin päivään mennessä ollaan eletty kuin aviopari. Samat ilot ja surut, voitot ja tappiot on jaettu. Ja niin tullaan jakamaan jatkossakin.
Se miksi me mentiin naimisiin oli meille jotenkin selviö, hetki tuntui juuri oikealta, varattiin maistraatti "ruokatunnille" ja todistajien ja muutaman läsnäolian lämmössä sanoimme toisillemme tahdon. Yksinkertaista ja ihanaa.
Kaikki tätä päätöstämme eivät ole ymmärtäneet. Osa on pitänyt sitä kiirehtimisenä. Oma mielipide asiaan on se, että me on tallattu menemään eteenpäin koko yhdessäolomme aika omalla tyylillämme. Välillä olemme kiirehtineet pää kolmantena jalkana ja sitten taas toisissa hetkissä olemme maanneet sohvalla liikuttamattakaan eväämme. Tiukoissa paikoissa ystävyys punnitaan, ja onneksi lähipiiristämme löytyykin sydämellisiä ja onnestamme aidosti iloisia ihmisiä. Ja niitä ihmisiä elämän tuiskeissa tarvitaankin.
Vaikka menimmekin naimisiin hyvin pienen porukan läsnäollessa on ollut selvää se, että kutsuvierasmäärältään isommat juhlat tulisi myös järjestää. Mielestäni kaikkia ilon hetkiä on ihanaa juhlia lähipiirin, suvun ja ystävien kanssa. Viikon varoitusajalla näitä juhlia ei järjestetty vaan juhlista haaveilu sai muuttua suunnitteluksi, koska yllättäen olimmekin jo naimisissa.
Tämän blogin kirjoitus on pitänyt alkaa jo ajat sitten, mutta en koskaan halunnutkaan paljastaa ajatuksiani siitä, milloin menisin naimisiin. Näin ääneen sanottu ja kirjoitettu asia olisikin voinut muodostua paineeksi, että nyt on mentävä, kun tästä on jo puhuttu. Halusinkin säästää mietteet ja haaveet minun ja mieheni välisenä asiana.
Nyt kun naimisiinmenon paineesta ja jännityksestä on päästy, on ihanaa päästä suunnittelemaan ja ideoimaan ja lopulta järjestämään juhlia. Ja näin haluan blogin avulla jakaa riemuja ja takapakkeja juhlasuunnitteluista kirjoitusten ja kuvien avulla kaikken tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
Tervetuloa seuraamaan matkaani vaimona, joka haluaa järjestää mielestään täydelliset juhlat.
